Olen tämän syksyn aikana saanut ilokseni pitää useampia
erilaisia koulutuksia erilaisissa ympäristöissä ja erilaisille kohderyhmille.
Aihe on kaikissa ollut kuitenkin melkolailla sama. Hengittäminen.
Rentoutuminen. Läsnäolo. Tiedostava
lähestyminen ergonomiaan.
Viimeisintä työpajaa pitäessäni sain tilaajalta
sisällölliseksi ohjeeksi “hengittäminen
ja rentoutuminen”. Siinähän sitä aihepiiriä riittäisi vaikka kuinka monen
kuukauden kurssille.
Jäin pohtimaan aika pitkäksi aikaa itsekseni sanaa
“rentoutuminen”. Mitä rentoutuminen oikeastaan on?
Miten sinä rentoudut? Onko rentous tila, joka on
saavutettavissa jossain tulevaisuudessa, kun kaikki velvollisuudet on hoidettu
ja on aikaa vain olla. Vai tarvitsetko rentoutuaksesi kahden tunnin lenkkeilyn
tai pari olutta. Löytyykö rentoutuminen työviikon jälkeisestä hetkestä saunan
lauteilla tai mökin laiturilla? Vai onko rentoutuminen vain mielemme tila.
Jonka saavuttamiseksi ei tarvitse lähteä minnekään tai suorittaa mitään. Voiko
olla mahdollista löytää rentous jokaisesta hetkestä?
Olen viimeaikoina keskittynyt koulutuksissani ihmisten
kuunteluun sen sijaan että luennoisin tai ohjaisin heille vain omia
harjoitteitani tai ajatuksiani. Olen koittanut uskaltautua liikkeelle ilman tarkkaan suunniteltua runkoa, mieli avoinna. Viisaus löytyy ihmisestä itsestään ja
kuinka hienoja (pieniä) oivalluksia jokainen pystyy itsestään löytämään! Ja
kuinka ihana tämä oma matkani on. Kuinka onnekas olen, kun saan kuunnella
ihmisiä! Oppia työssäni päivittäin niin paljon uutta, itsestäni, tästä
maailmasta ja ihmisyydestä.
Palataan rentoutumisen määrittelemiseen. Kysyin
työpajalaisiltani että mitä on rentoutuminen tai vaihtoehtoisesti miten
rentoudut. Itse listasin omalle listalleni seuraavanlaisia asioita:
Kohtuullisuutta
Läsnäoloa jokaisessa hetkessä
Ruuan laittoa ja syömistä
Armollisuutta ja anteeksiantoa
Saunomista
Laulamista
Luonnossa olemista ja sen aistimista
Tulen katselemista
Vesi
Kehon liikettä
Lukemista
Puuhastelua
Hengittämistä
Perheen yhteistä aikaa
Kissa
Lista voisi jatkua loputtomiin.
Jatkokysymyksenä esittäisin että “pystytkö toteuttamaan
rentoutumisesi joka päivä?”
Olen pyrkinyt omassa elämässäni saavuttamaan sellaisen
tilanteen että voisin olla joka hetkessä rentoutunut. Kiireetön. Läsnä. Nauttimaan
elämän pienistä ihmeistä, elämästä itsessään. Toki se ei aina onnistu, mutta
pyrkimyksenäni on myös oppia hyväksymään oma keskeneräisyyteni. Antaa anteeksi
itselleni ja muille. Joskus on vaikeaa hyväksyä elämän epätäydellisyys. Kuinka
löytää kiitollisuus ja rauha maailmasta joka on täynnä surua, kipua,
epäoikeudenmukaisuutta? Kuinka olla rentoutunut, kiireetön ja läsnä kun elämä
potkii päähän? Kun oma taakka tuntuu liian suurelta kantaa.
Mutta mitä se rentoutuminen sitten on? Pystymmekö
määrittelemään rentoutumisen tai rentouden vastakohtaa? Onko se kiire? Tai
stressi? Tai kyvyttömyys elää hetkessä, mielen kaoottinen tila jossa ei ole
läsnä oikeastaan missään? Voiko rentoutuminen elää kehossa, joka elää
jatkuvassa stressitilassa, suorittaa elämäänsä ulkopuolisten normien mukaan tai
on äärimmilleen näännytetty rankan treenin tai kurinalaisen ruokavalion alla?
Voiko rentoutta löytää, jos on tyytymätön työhönsä, parisuhteeseensa, itseensä?
Toisaalta, voiko kiireessä kuitenkin olla rento? Kiireen
tuntu on kuitenkin sekin ihan vain omassa päässämme. Vaikka kalenterini olisi
täynnä asioita, voin toki säilyttää mielenrauhani. Vai voinko? Onko mielenrauha
sitten sama asia kuin rentous? Onko onnellisuus sama asia kuin rentous?
Jokainen jolta olen kysynyt kysymyksen, jonka esitin myös kurssilaisilleni
vastaa kysymykseen “milloin rentoudut” lauseella joka voisi olla myös vastaus
kysymykseen “milloin olet onnellinen”.
Vaikea kysymys on myös se, että pystyykö rentouteen
pääsemään kun keho kärsii. Kivusta. Menetyksistä. Surusta. Peloista. Kuinka
sanoa ihmiselle, jonka keho tai mieli kärsii: “hengitä vain syvään ja rentoudu,
kyllä se auttaa!”? Kuinka suureen kipuun tai kärsimykseen pystymme vaikuttamaan
hengittämällä, olemalla läsnä, harjoittelemalla rentoutumisen keinoja?
Vastausta tähän ei ole kenelläkään. Tai vastaus on meillä kaikilla itsessämme.
Näihin pohdintoihin päätän tämän tekstini. Onnellisena,
rentona, juuri nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti